No nyt se helvetti on sitten irti. Viime yönä oli painajaiset sitä luokkaa että kesken yön kävelin täristen eksän oven taa pyytää apua. Koira nukkui mun vieressä ja piti mun todellisuudessa jokseenkin. Menin jo kahdeksalta illalla nukkumaan ja heräsin monta kertaa yössä painajaiseen joka jatkui läpi yön. Vaivuin aina takaisin uneen ja samaan helvettiin. Aamulla olin hereillä jo ennen kellon soittoa ja mietin että miten ihmeessä selviän. Lämpimään suihkuun ja paniikkitekstiviestiä terapeutille. Vastaus oli jotain niin paskaa myös ( pahoittelut kiroilun määrästä mutta tunteet on niin pinnassa ) etten vaivautunut siihen enää vastamaan. Melkein kirjotin että haista paska! Ammattilainen ammattimaisesti ammatissaan. Aamu jatkui samalla vitutuksella kuin luin paikallista lehteä ja siellä oli ”delfiinien” ilmoitus avoimesta keskustelu illasta seksuaalisen väkivallan kokeneille / omaisille. Voi kiesus kun kiehahti! Kuka helvetti haluaisi siitä paskasta avoimesti mennä puhumaan?! Siellähän voi istua myös piilossa sairaita alistajiamme nauttien siitä kun jaamme asiasta luottavaisin mielin. . Olin siis aika tunnekuohuissa. Tosiasiassa olen sitä mieltä että tuollaisia iltoja on hyvä olla olemassa ja aiheesta pitäisikin puhua avoimesti ja todellakin tuoda se päivän valoon että mahdollisimman moni epäsikiö jäisi kiinni rikoksistaan ja mahd. uhrit saisivat apua jne.
Nyt istun eksän koneella ja toivon että se älyää nukuttaa mut tai olla ainakin mun tukena kun yö taas koittaa. Voitte vaan kuvitella mikä kammo on nukkumista kohtaan tällä hetkellä menossa. Edes unissaan ei saa levätä. Ja kuulin että hyväksikäyttäjäni elostelee elämällään ja irstailee minkä ehtii. En haluaisi kuulla mitään koko ihmisestä koska haluni tappaa se nilviäinen kasvaa kasvamistaan. Ajatuskin siitä että olisin lähelläkään sitä paskaa on niin kauhistuttava että pitäisi varmaan palkata ammattilainen hoitamaan se päiviltä jos niin haluaisin.