Aloitettiin terapiassa Aiheen käsittely ja voi kiesus. Olen jo nyt ihan rikki. En pysty katsomaan kutistajaani silmiin, en puhumaan, vain hengittämään ja toivomaan etten kuole. Eilen aamulla haaveilin että kuolisin pois, seisoin bussissa liikennevaloissa ja hetken haaveilin taas autopommista. Olisi niin ihanaa vaan kadota ikuisuuteen. Lepo ja rauha. Ikuinen uni. Tänä aamuna en saanut unta ja heräsin sitten eka janoon joka muuttui pakokauhuksi vatsassani. Tilanne vielä vähän sai lisäkammoa kun yhtä äkkiä tajuan että joku on tulossa ulko-ovesta sisälle.. Eks siellä vaan kännissä mut oli silti hieman mielenhallinassa tekemistä etten flipannut. Nyt sairaala tuntuisi turvalliselta ympäristöltä.. En ole kuitenkaan itsetuhoinen enkä muille vaaraksi. En vain jaksa elää. En tämän asian kanssa.
Muuten menee paremmin. Asetin itselleni tavoitteita terapiassa joita haluan alkaa toteuttamaan. Ajanhallintaa, asettaa kielelleni vartijan etten puhu puuta heinää, .. jne. Mutta nyt iskee uni jälleen joten käyn vuorostani tuohon eksän tyhjään sänkyyn nukkumaan. Se kun nukkuu minun luona 🙂