Löysin tänään maasta ensimmäisen vaahteran lehden jossa oli syksyn värit ja nyt kun käännyin katsomaan tästä ikkunasta pihalle ulkona näkyy vaahtera jonka lehdet jo korkealta latvasta värjääntyneet. Olo on haikea osaltaan.. kesä meni jo? Mä en haluaisi millään päästää irti koska mussa asuu aina ilo enemmäkseen kun on tarpeeksi valoa eikä kirkasvalolamppu tuo samaa valoa. Pärjään kyllä silläkin mutta .. Toivottavasti tulee paljon lunta tänä talvena. Joudun varmaan muuttamaan pois Suomesta kun ilmastonmuutos tekee tepposet ja lunta ei talveksi saada. En saata kestää sitä pimeyden määrää..
Mulla on kamala ikävä mun perhettä. Pikkusiskoa ja veljeä. Äitiä kohtaan on ristiriitaiset tunteet. En ymmärrä miten se saattaa tehdä näin että jos en tottele häntä ja mukaudu hänen ajatusmaailmaansa minä en ole tervetullut perheeseen? Lisäsin pikkusiskon onneksi fb listalle että voin nähdä hänen päivityksiään ja sitä kautta tietää mitä hänelle kuuluu vaikke kaveripyyntöäni hyväksynytkään. En uskalla tykäillä / kommentoida mistään mitä hän laittaa ettei minua sieltäkin poisteta ja estetä. En haluaisi surkutella itseäni mutta ikävä tekee haikeaksi.. ja tuo kyyneleet silmiin. Välillä tekisi mieli uhmata mutsia ja laittaa jäätävä sota pystyyn mutta mikä siinä avuksi kun se kuitenkin leimaa minut hulluksi ja aivopesee muut uskomaan että olen ”paha” koska en näe asioita kuin hän…